Oulunkylän
kirjasto yllätti minut taas! Bestseller-kirjojen seasta löysin oikean
kultakimpaleen: Eva Wahlströmin omaelämäkerrallisen teoksen Rajoilla (2014). Jo
kirjan ulkoasu oli niin energisoiva, ettei kirjaa mitenkään voinut jättää
lainaamatta.
Kirja kertoo
Wahlströmin urasta nyrkkeilijänä. Nyrkkeily menee naisen elämässä kaiken muun
edelle. Kipu, käyminen kuoleman rajamailla tai se tosiseikka, ettei hän pysty
kävelemään, eivät estä nyrkkeilyä. Jostakin kumpuaa aina vain kasvava voima,
intohimo ja rakkaus lajia kohtaan.
Opin kirjasta
muutamia seikkoja, ehkä useampia kuin yleensä kirjoista. Siksikin pidin siitä
niin paljon.
Opin, että jos
nautinnoista kieltäytyy elämässä tarpeeksi pitkään, ei ole enää mitään, mistä
nauttia. Kieltäytyminen johtaa usein pikku hiljaa siihen, ettei asiaa enää tee
mieli. Jos kieltäydyt vuosia suklaasta, sitä tuskin enää tekee mieli. Jos
joskus laittaisikin palan suuhun, todennäköisesti tuntisi vain huonoa
omaatuntoa. Ehkä kannattaa siis yrittää nauttia niistä asioista, joista
nauttii. Ikävää, jos jonain päivänä heräisi sellaiseen todellisuuteen, ettei
enää nauti mistään.
Wahlströmin
valmentaja Ripa sanoi, että lajissa kuin lajissa parhaaksi tulee vain
harjoittamalla itse lajia. Nyrkkeilijäksi ei tulla kuntopiiriä tekemällä tai
maratoneja juoksemalla, vaan nimenomaan nyrkkeilemällä. Ja luovuus useissa
lajeissa monesti voittaa mielettömän kestävyyden tai voiman. Uskon, että
valmentajan sanoissa on viisautta.
Ehkä parhaiten
itseeni kirjassa upposi Wahlströmin periksiantamattomuus. Kun hänelle
sanottiin, ettei ole salille tulemista, se on vain miehiä varten, hän meni
sinne entistä päättäväisemmin. Oksennustaudissa, oltuaan muutaman vuorokauden
käytännössä syömättä ja pystyssä vain ripulilääkkeiden voimalla hän meni ja
voitti Euroopan mestaruuden. Maatessaan sairaalassa kuoleman kielissä hän
harmitteli, kun vasta leikatun vasemman käden kuntoutus saattaa jäädä vajaaksi.
Olen yhä enemmän
sitä mieltä, että intohimo rakentaa suurempia ja paremmin mieleen jääviä
elämiä. Ei kenenkään elämä ole arvokkaampi kuin toisen eikä kukaan varmaankaan
poistu elämästä enemmän voittajana kuin toinen, mutta kannattaisihan tämä yksi
elämä kyllä elää täysillä. Nauttia ja nauraa, kun kerran niihin on annettu
mahdollisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti